MK-I

Eletään kevättä 2001. Kärmeksen ensimmäinen tuleminen. Hatarista kaavailuista todellisuudeksi. Tähtäin on tarkennettu jonnekin CMX:n ja Kentin välimaastoon. Ohi menee. Kärmestä siitä syntyy, eli melankolista louhintaa kummallisilla lyriikoilla. Ensimmäinen demo synnytetään syksyllä kaksoistornien luhistuessa valtameren tuolla puolen. Vuosi 2002 tuo Rock SM-kilpailut ja finaalipaikan. Ruusuja ja risuja. Mutta Pintaliitäjästä leivotaan kesähitti Radio SuomiPopin tehosoiton myötä.

Vauhtisokeutta, väsymystä ja hiipuvaa motivaatiota. Epäonnea ja saamattomuutta. Syksy tuo uuden demon äänitykset ja vie rumpalin. Vuosi 2003 vie basistinkin ja uunituore Mandala-EP painuu unholaan suurempia muistijälkiä jättämättä. Kärmes on kuollut.

MK-II

Eletään syksyä 2005. Vanha suola janottaa. Uutta verta alkaa virrata horteisen Kärmeksen suonissa. Uusi rumpali, vanha basisti. Yksi vanha kitaristi. Sama vanha laulaja. Käärmeenkantaja on herännyt nelipäisenä. Uusi kitaristi tulee ja menee, kun raha ja henki, elämä ja toiveet eivät ole yhteen sovitettavissa. Uudet laulut saavat raskaampia ja eeppisempiä muotoja. Pohjan kylä -EP. Parasta Kärmestä ikinä. Mutta matelu on verkkaista, kun unelma on jäänyt maailman painon alle. Vapaita taiteilijoita ei rahan valtakunta elätä.

Eletään syksyä 2011. Uusi kitaristi. Uusia biisejä. Unelma nostaa arjenkouran painamaa päätään. Kevät 2012. Ensimmäinen keikka 3581:en päivään. Lisää uusia biisejä. Unelma ravistaa yltään vuosien ruostetta. Vuosi 2014. Äänitykset. Seitsemän laulua. Kuusi uutta, yksi vanha. Katseet kohti horisonttia, nupit maaetelää.

MK-III

Eletään vuoden 2015 ensimmäisiä, pimeitä päiviä. Ylpeys on käynyt lankeemuksen edellä. Rummunlyöjä poistunut. Levy kituu kiirastulessaan. Motivaatio on omituinen olio. Sitä ei kynnetä eikä kylvetä. Hetken kiemurreltuaan Kärmes luo nahkansa, taas kerran. Uusi rumputaiteilija astuu näyttämölle harjaamaan pois vuosikymmenen seittejä. Entistä omaleimaisemmat sävelkudelmat alkavat rakentua parahultaisen muotoisen rytmillisen loimen ympärille. Mutta kaukainen itä kutsuu toista kitaristia, ja hän vastaa. Historia on loputon kehä. Mikään ei muutu eikä pysy samana.

Eletään surkeaa kesänkuvaa 2015. Kaikesta huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi uusi nelipäinen Kärmes kohottautuu suomukkain otsin kohti uutta tuntematonta. Me olemme matkalla taas.